tiistai 12. joulukuuta 2017

Toiveajattelun kova hinta

Tilannetta yhteiskunnassamme voisi kutsua vähintäänkin tulenaraksi. Ja päättäjiämme täydellisen sokeiksi sille. Sillä välin kun kerma kokoontui Linnan juhliin, pääkaupunkimme kaduilla liikkui tuhansia ihmisiä osoittamassa tyytymättömyyttään yhteiskuntaa kohtaan. Ja näiden tuhansien ihmisten joukossa kytee konflikti. Eikä ainoastaan valtiopetosta hautovan rikollisen äärioikeiston ja laajan vasemmiston sateenkaaren välillä, sillä myös vasemmistossa aletaan olla hyvin kypsiä poliittista mielivaltaa kohtaan.

Olen nähnyt tämän kuvion ennenkin. Kreikassa asiat tehtiin juuri samalla tavalla. Kun havaittiin yhteiskunnan velkaantuminen, alettiin potkia vähävaraisia. Tämä johti vain ja ainoastaan vähävaraisten luokan kasvamiseen ja köyhyyden syvenemiseen. Se puolestaan oli omiaan synnyttämään mellakoita. Ja koska mellakat eivät juuri koskaan tuota tulosta, niistä seuraa radikaaleja liikkeitä jotka alkavat harjoittaa pommi-iskuja ja aseellisia iskuja. Se on hyvin kallis tie ja maksajiksi tästä joutuu jokainen.

Suomalaiset eivät vielä ymmärrä mihin päättäjät ovat heitä viemässä. Nykyinen poliittinen tie kumminkin jatkuessaan tulee johtamaan siihen, että kenenkään omaisuus ei ole enää turvassa. Ja millään yhteiskunnalla ei ole sellaisia varoja, että se pystyisi pysäyttämään kerran vyörymään lähteneen radikalismin ja sen tarjoamassa suojassa myöskin liikkuvan ammattirikollisuuden.

Eduskunta päätti eilen heikentää työttömyysturvaa rakentamalla hankalan toimenpideviidakon, jossa hyvin todennäköisestä epäonnistumisesta rangaistaan rahallisesti. Uskokaa tai älkää, mikään ei ole niin vaarallinen kuin turhautunut toimeton, ja niitä tulee pian kaduillemme paljon!

Tuolta voi katsella miltä nykypolitiikan luoma utopia kymmenen vuoden päästä näyttää: Ateena viime kuussa. Poliitikkoihin kohdistuvat pommi-iskut ovat myös arkipäivää.